Derzeit gibt es reichlich zu Ernten im Garten, und damit ist es ja nicht getan, man sollte die Ernte ja auch gleich verschaffen. Im Garten ist nur ein roter Johannisbeerstrauch, aber der produziert unglaublich. Als wir das Haus gekauft hatten, war es ein kümmerlicher Strauch, und da half nur bodennah abschneiden. Dafür haben wir jetzt ca. 3 Jahre später die beste Ernte! Am Wochenende habe ich den halben Strauch abgeerntet, und das waren 3 Kilo. Die nächste Hälfte ist dann jetzt am Wochenende fällig.
/// / Puutarha tekee satoa, ja pitäähän se sato myös työstää. Pihassa on yksi punainen viinimarjapuska, ja marjoja riittää joka lähtöön. Kun ostimme talon, puska oli surkeassa kunnossa, ja se piti leikata kokonaan. Noh, nyt about 3 vuotta myöhemmin puska voi taas hyvin! Viime viikonloppuna keräsin puolet marjoistapois, ja niitä tuli 3 kiloa. Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus kerätä loput pois.
Als Fotorequisite dienten dieses Mal: eine Tischdecke von Marimekko, eine Glasvase von Nuutarjärvi Notsjö, Blumen aus dem Garten und ein Brot von meinem Papa gebacken.
Die Tischdecke ist ein Original aus den 70ern, das Design heisst Riihi und wurde von Katsuji Wakisaka entworfen. Marimekko wollte in den 70ern den Horizont erweitern und hatte verstärkt mit zwei japanischen Designern (Katsuji Wakisaka und Fujiwo Ishimoto) zusammen gearbeitet. So enstand auch dieser Stoff, der so gar nicht nach Marimekko aussieht :-)
Das Brot hat mein Papa gebacken, aus Gerste nach einem finnischen Rezept, nachdem ich aber nicht gefragt habe. Dafür habe ich aber die Hälfte des Brotes abbekommen, welches wirklich sehr lecker ist! Optisch ein wenig farlos und blond, aber das ist bei Gerste ja normal. Danke Papa!
/// / Kuvausrekvisiittana tällä kertaa: Marimekon pöytäliina, Nuutajärvi Notsjöön maljakko, kukkia puutarhasta ja iskän leipomaa leipää.
Pöytäliina on aitoa vintagea, eli suoraan 70 luvulta. Varmaan on niinkuin moni muu suomalainen esine meidän talouteen mummon perintönä rantautunut. Kuosi on Riihi ja suunnittelija Katsuji Wakisaka. Marimekko oli 70 luvulla panostanut kahteen japanilaiseen suunnittelijaan (Katsuji Wakisaka und Fujiwo Ishimoto) ja näin tämä ei-niin-marimekkoinen kangas syntyi.
Leipä on isän leipoma ohraleipä. Hän käytti suomalaista reseptiä, mutta unohdin kysyä sen häneltä. Mutta sainpahan puolikkaan leivän, ja hyvältä maistuu :-) Näyttää vähän kalkkilaivan kapteenilta, muta sehän on ohraa... Kiitos iskä!
Die Blumen, deren Namen ich nicht kenne, blühen hier gerade fast an jeder Ecke unseres Grundstückes. Schön fröhlich! Weiss jemand den Namen?
//// / Nämä kukat kasvavat tällä hetkellä tonttimme joka nurkassa. Sattuuko kuka tunnistamaan kasvin?
Und dann die Glasvase "Kukka" (Blume) von Heikki Orvola in den 60ern entworfen für die Firma Nuutajärvi Notsjö.
/// / Ja sitten kukkamaljakko, onka nimi on Kukka :-) Heikki Orvola oli sen suunnitellut Nuutajärvi Notsjölle, joskus 60 luvulla. Tänään taas ihan kaunis mun silmissä.
Ach so, die Johannisbeeren, oder wie der Schwabe sagt, die Träuble! Ich habe ein Gelee gemacht, aber kombiniert mit Kaffee. Gefunden hatte ich das Rezept in der Lust auf Genuss 8/2014. Ich konnte es mir nicht richtig vorstellen, aber das passt wirklich gut!
Johannisbeer-Kaffee-Gelee
ca. 2 kg Johannisbeeren
oder 1,25 Liter Johannisbeersaft
5 EL Kaffeebohnen
500 g Gelierzucker 1:3
Beeren zupfen und von den Rispen streifen. Ziel ist es, 1,5 Liter Johannisbeersaft zu bekommen, was natürlich geschickt mit einem Entsafter geht. Wenn man aber vergessen hat diesen von der Mama zu holen, oder einfach keinen zur Verfügung hat, dann geht man wie folgt vor: Die Johannisbeeren mit 500 ml ca 20 Minuten mit geschlossenem Deckel kochen. Danach das Ganze durch ein feinmaschiges Sieb oder Tuch geben und den Saft abtropfen lassen.
1,25 Liter Saft in einen Topf geben. 3 EL Kaffeebohnen in ein Teesieb oder Teefilter, und in den Topf hinzufügen. Die restlichen 2 EL Kaffeebohnen werden ohne Teesieb o.ä. in den Saft gegeben. Mit geschlossenem Deckel ca 30 Minuten ziehen lassen. Falls kein Induktions- oder Gasherd vorhanden ist, kann man auch gerne die Restwärme der Herdplatte benutzen ;-)
Das Teesieb mit den Bohnen entfernen, die restlichen Bohnen bleiben im Saft. Gelierzucker mit Saft mischen und nach Packunsanleitung koachen, sprich unter rühren aufkochen und dann ca 4 Minuten sprudelnd kochen lassen. Gelierprobe nicht vergessen.
Gelee in Marmeladengläser randvoll abfüllen, die Kaffeebohnen auf dei Gläser gleichmässig verteilen. Gläser verschliessen und 10 Minuten auf dem Kopf abkühlen lassen. Danach die Gläser alle 15 Minuten drehen, somit verteilen sich die Kaffeebohnen gleichmässig im Glas, bis das Gelee erkaltet ist.
Ai niin, ne punaviinimarjat! Mitäs tein niillä? Löysin saksalaisesta reseptivihosta jännän hyytelöreseptin, kannattaa kokeilla! Koska en tiedä minkälaista hillosokeria Suomessa myydään, käännän tähän saksalaisen reseptin. Saksassa ostan yleensä hillosokeria 1:3, eli hilloon tarvitaan 1 osa hillosokeria ja 3 osaa marjoja tms. Käytännöössä se on 500 g hillosokeria ja 1,5 kiloa hedelmiä/marjoja tai 1,25 litraa mehua. Hillosokeria on myös 1:1 ja 1:2, mutta minä suosin tätä.
Punaviinimarja-Kahvi-Hyytelö
noin 2 kiloa punaviinimarjoja
tai 1,25 litraa punaviinimarjamehua
5 rkl kahvipapuja
Punaviinimarjat mehustetaan mehumaijjassa, mutta jos olet unohtanut kädä hakemassa mehumaijan äidiltä (niinkuin minulle tapahtui) tai lähistössä ei ole semmoista, niin tee näin: Marjat keitetään puolessa litrassa vettä noin 20 minuuttia, ja sen jälkeen siivilöidään.
Mittaa 1,25 litraa mehua kattilaan. Laita 3 rkl kahvipapuja teesuodattimeen tai teepussiin ja laita likoamaan mehuun. Laita myöskin loput 2 rkl kahvipapuja mehuun, mutta ilman teesuodatinta. Anna seissä noin puoli tuntia.
Poista teesuodatin kahvipavuilla. Loput kavipaput jäävät mehuun. Lisää hillosokeri ja keitä hillo pakkauksen mukaan, eli anna kiehua noin 4 minuuttia.
Laita hillo lasipurkkeihin, jaa kahvipavut tasaisesti purkkeihin. Sulje purkki kannella ja käännä 10 minuutiksi päälaelee. Käännä sitten joka 15 minuutti kunnes hyytelö on kylmettynyt, näin kahvipavut leviävät tasaisesti hyytelöön.
Ach ja, unser kleiner Kirschenbaum hat dieses Jahr immerhin eine ganze Glasschüssel voll Kirschen gegeben! Letztes Jahr waren es nur 2 Kirschen. In schätzungsweise 20 Jahren sind es dann genug Kirschen für mich :-) Der schwarze Eimer hat übrigens nichts mit dem Baum zu tun, in den Eimer hatte ich alle von den Vögeln angefressenen Kirschen gesammelt...
/// / Niin, ja meidän pieni kirsikkapuu teki kokonaisen kipollisen kirsikoita! Viime vuonna saatin kaksi kirsikkaa. Näillä näkymin 20 vuoden päästä niitä on minulle sitten riittävästi :-) Ja se musta ämpäri ei kuulu kirsikkapuuhun mitenkään, siihen keräsin kaikki lintujen nakertelemat kirsikat...
