22. Februar 2014

Marimekko Mäppchen.

Jahrelang schleiche ich immer in den Marimekko-Läden um die Mäppchen-Schütten, und jedes Mal kann ich mich für keines entscheiden. Die Grösse steht schon lange fest, aber da es immer verschiedene Stoffe sind, kann man sich im Vorraus auch auf keines festlegen. Und dann der Preis... Zur hälfte bin ich ja Schwabe, und da stehe ich dann da, mit einem Mäppchen in der Hand, sehe das Preisschild, sehe 16,90 €, und denke mir, dass es mir ja dann doch nicht so gut gefällt.

Und dann Herbst 2013.


In Lappeenranta bin ich in den Marimekkoladen, bin um die Mäppchen getigert, sehe DAS EINE, und als ich es aufklappte, war es dann klar, warum ich die ganzen Jahre gewartet habe.


Aussen der Lumimarja-Stoff (Schneebeere) in dunkelblau, innen ein schönes gelbes Futter. Seit ein paar Jahren ist anscheinend gelb meine neue Lieblingsfarbe, nachdem mich ein frisches Grasgrün Jahre lang begleitet hatte.
Dies sieht man natürlich auch an einigen anderen Objekten, die ich in letzter Zeit gekauft oder geschenkt bekommen habe. Unter anderem habe ich schon eine gelbe Kinderschere von Fiskars gefunden, und ein gelbes Rollmaßband.
Fiskars macht übrigens die besten Scheren, und ich glaube es gibt keinen finnischen Haushalt, der nicht mehrere Fiskars-Scheren im typischen orange im Einsatz hat.

Leider passen reguläre Stricknadeln nicht in dieses Mäppchen, also werde ich wohl noch weiter überlegen müssen, für was ich es nutzen möchte. Das Mäppchen ist viel zu schön um in den Tiefen der Handtasche zu versinken.

/// /
Vuosia olen aina käynyt Marimekko-kaupoissa, katsellut kaikki kukkaro-laarit läpi, aina haaveillut omasta kukkarosta penalina, mutta viimeistään kun olen taas katsonut hintalappua, olen päätänyt, etten kuitenkaan tarvitse tätä. Olenhan minä osittain swaabilainen, ja ne kuulema ovat pihejä. Kyllä se 16,90 € tuntuu sen verran kovalta hinnalta. Mutta viime sykyllä Lappeenrannan Marimekossa tapahtui kummia. Tuttuun tapaan kiersin kukkaroita, ja sieltä pilkehti yksi erikoinen. Ulkoa sinien lumimarja-kangas, ja kun avasin kukkaron, niin asia oli päivänselvä, minkä takia olin odottanut. Sillä nyt se tärppäsi. Sisälltä se oli keltainen! Keltainen on nyt jo pariin vuoteen tuntunut uudelta lempiväriltä, ennen sitä se oli raikas ruohonvihreä.
Muita keltaisia on myös kertynyt, pieni rullamittanauha sekä Fiskarsin lasten askartelusakset. Onko suomalaista huushollia ilman oransseja Fiskars-saksia olemassakaan?
Valitettavasti tavalliset sukkapuikot eivät mahdu kukkaroon, eli pitää vielä miettiä, mitä siihen kerää. On se vain liian nätti uppoakseen käsilaukkun!

Kommentare :

  1. Mitä, enkö oo kommentoinut! Mäkin aina pengon kaikki pussukkalaarit, mutten koskaan osta mitään. Ongelmana on lähinnä, etten ole keksinyt, mihin kaipaisin tuollaista pientä kukkaroa missään koossa. Heti kun keksin jonkun käyttösyyn, ostaa päräytän varmasti jonkun!

    Toi keltainen vuori on tosi kiva. Hyvä löytö!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eipähän minullakaan ole kunnon käyttösyytä, kun sukkapuikot eivät mahdu. Mutta värit olivat tällä kertaa osunut ihan täysin, oli pakko ostaa :-)

      Löschen