25. Februar 2014

Der Frühling kommt.

Heute morgen schien die Sonne so schön in das Wohnzimmer, und da musste ich noch schnell fotografieren.


Am Wochenende hatte ich einen kleinen Topf mit Schachbrettblumen gekauft, und diesen mit ein paar Zweigen, die mit Moos bewachsen sind, in eine Holzkiste gesteckt.


Dieses Bild entstand noch am Samstag, da war die Blume noch recht blass.


Und hier ein Bild, wie es auf dem Sekretär in echt immer aussieht, buntes Arrangement...

Für die Kiste hatte ich auch einen Zweig mit gelbem Moss gefunden, und das erinnerte mich gleich an meinen Lieblingsast, der mich schon seit Jahren begleitet. Momentan hängt er im Flur oben an der Wand und sammelt Eulen. Nein, nicht ich sammle Eulen, sondern zufällig hängen hier zwei Eulen.



Der Ast stammt von dem Flieder aus dem Garten meiner Eltern, und das gelbe Moos lebt weiter, zumindest macht es weiterhin keinen trockenen Eindruck. Ich schätze, dass dem Moos zumindest die Feuchtigkeit in der Luft ausreicht. Anders als der zweite Ast den ich mal hatte, denn nach einigen Tagen in der Sonne fing das Moos an zu bröckeln.


/// /
Aamulla paistoi aurinko hienosti olohuoneeseen, oli pakko kuvata viikonloppuna ostetut kukat. Enpäs tiedä suomenkielistä nimeä, saksaksi ne on Shakkikukat. Istutin ne puulaatikkoon ja koristelin oksilla, joissa kasvaa sammalta. Kolmas kuva oli aamun luova hetki, tai sitten kuva siintä, miltä näyttää meillä aika usein.
Yhdessä sammaloksassa on jopa keltaista sammalta, ja sehän muistuttaa minua heti oksaa, joka on jo ollut minulla monta vuotta. Tällä hetkellä se on yläkerran eteisen seinällä, alunperin se oli vanhempieni puutarhassa olevasta syreenistä. Oletan että sammal elää edelleen oksalla, kun ei ole kuivunut vielä. Varmaan se saa kosteuden ainakin ilman kosteudesta.

Kommentare :

  1. Onpa soma kukka! Laji ei ollutkaan mulle lainkaan tuttu. Tosin oonkin kaukana kasviasiantuntijasta, ja tietämykseni mukaan on olemassa jotakuinkin ruusuja, tulppaaneja, pioneita ja erikoiskukkia.

    Meilläkin on muutamiakin pöllöjä, vaikkemme tietääksemme keräile niitä sen kummemmin. Jostain niitä aina putkahtelee. Pöllöt on nyt tosin in, joten niiden kertyminen on aika helppoa.

    AntwortenLöschen
  2. Suomalainen nimi on kirjopikarililja. En minäkään mikään hortonomi ole, ostan kuvien mukaan, tökkään multaan, ja joko kasvaa tai ei :-)
    Olen jo vähän kyllästynyt pöllöhin, parhaimmillaan meillä oli 40 pöllöä, kun tein niistä kavereiden tyttövauvoille mobileja, kuvassa oleva on viimeinen, joka jäi meille. Itse kasasin, anoppi auttoi jossain vaiheessa ompelukoneela. Voishan niitä mobilejakin väläyttää blogissa.

    AntwortenLöschen
  3. Se on kirjopikarililja. Saksalainen nimi on kyllä paljon kuvaavampi.

    AntwortenLöschen